R.I.P Liinubonus

Vaikken sua tuntea saanut tärkeä olit sä silti. En sua unohtaa voi vaik tiemme näin eroaakin. Et ollut mulla kuin noin viikon ja tämä viikko oli ihana ja ikimuistoinen. Enää saa mä en., sua rapsuttaa tai hoitaa. Hymyillä sun selässäs, ravissas pehmeessäs. Silittää turpaa pehmeetäs. Ikävä on kova ja siitä yli pääse en. Uskoa sitä voi ei miten tärkeäksi viikossa tulit. Näin tiemme eroaa. Kärsimystäsi jatkaneet emme vaan päästimme vihreille laitumille. Hyvästi Liinubonus 27.5.2013-10.2.1018

Perheenlisäyksiä

Minulle on saapunut kääpiösnautserinpentu Osku yli 10 viikkoa sitten. Hän on täysin minun opettana ja omistama pieni koira. Vaikka hän on pieni on hänellä rutkasti luonnetta. Hän jaksaa lenkin mitä ei omistajakaan jaksa ja mikään muu ei ole paremoi tapa herätä kuin että pentu nuolaisee poskea. Tai kun tulet koulusta ja pentu tulee häntãä heiluttaen luoksesi kuin olisit ollut vuosia pois ja hän olisi vain odottanut. Entäs ne kerrat kun on apealla päällä ja tulee pentu piristämään. On paljon muitakin ihania asioita tässä pennussa joita en jaksa luetella. En ole vuosiin ollut mistãän yhtä kiitollinen ja onnellinen kuin tãstä koirasta.

Sitten kesällä meidän perhettämme tuli vahvistamaan kaksi pientä pupua Halla ja Nöpö. Musta on Miron ja valkoinen minun. Ihanat ja pehmeãt sekä suloistakin suloisemmat pörröpallot ovat he.

Pahoittelen ss kuvia mutta ei ollut parempaa

Suomenhevosmaastossa 3.2.2018

Tänään lähdin Liinulla maastoilemaan, ja nappasin mukaan äidin joka ei oo ratsastanu pitkään aikaan. Äiti otti tarhasta astetta pyöreämmän putikan. Minä taas hain Liinun. Liinu meni ensimmäiseen karsinaan kun Patu meni neljänteen. Minä ihailin maisemia ja katselin tallissa vaikka tiesinkin mitã siellä on. Pian otimme putikat käytävälle ja aloimme harjailla, jouduin käyttämään melassipönttöä että ylsin selkään. Kun äiti oli harjannut oli minulla vielä kesken mutta sain pian valmiiksi. Laitoin kypärän ja sen jälkeen äiti näytti minkä satulan ja huovan laitan Liinulle. Aloin laittaa niitä samalla kun äiti yritti saada Patulle mahavyön mutta lopulta totesi ettei pisinkään vyö meinaakkaan mennä Patulle. Hän sitten päätti mennä ilman satulaa. Itse olin jo saanut satulan huopineen selkään ja sain mahavyön mutta se oli aivan liian luhyt ja sain hiukan pidemmän joka meni hyvin. Sitten laitoin turvaliivin. Sen jälkeen laitoin suitset heposelle joka ansi pään joten suitset menivät helposti ja olimme valmiit. Minä nousin selkään käytävällä ja pian tajusin asian jonka möläytin ääneen ja se meni suurinpiirtein näin "miten mä mahun noist ovist ku tää hevone on melkee niie korkune" mutta kun kumarruin melkein kaulaan kiinni pääsin ulos. Äiti nousi selkään ja kitisi kun selkä on nii levee et lonkat irtoaa. Lähdimme siten tallustelemaan äiti näyttäen kuusta selkään pudonneelta (haalarit, kädet suorina etee, nojaa taakke ja jalat iha mite sattuu) ja minä jotenkuten ratsastajalta näyttãen. Menimme ensin tikantietä ja limsatehtaan jälkeen käännyttiin lentokentälle päin. Menimme käyntiä. Sitten menimme tielle jossa lunta äitin ratsun mahaaan. Minulla oli lähes 20cm korkeampi ratsu joten luulen ettei Liinulla ollut ihan niin suuria vaikeuksia. Kotiinpäin Patulla oli kiire ja Liinukin meinasi hieman kiirehtiä. Yhdessä vaiheessä äippä hyppäsi alas selästä. Sain yhdessä vaiheessa ravata ja Liinulla todellakin on ihana ravi. Vielä kotiinpäin tultaessa pikkuveljeni avasi juuri oven ja Osku-pentu tuli haukkumaan meille. Se seurasi melkein tallille asti. Tallilla ansin heppaselle porkkanan ja äiti mellavettä. Kun hepot olivat juoneet vein ne pihalle ja sitten lähdin kotia kohti.

Liinu 2.2.18

Tänään minulle saapui heponen joka kantaa nimeä Liinu. Olen ratsastanut hänellä kaksi kertaa ennenkuin hän tuli meille. Olen saanut ihan hyvän ensivaikutelman. Maastossa tuo toimii käynnissä ja ravissa eikä yritä kiilata ravitaustasta huolimatta kun mukana oli nyt toinen ratsukko. Omistaa pitkän ja ihanan ravin sekä tasaisen käynnin. Projekti tämä kumminkin on. Ekalla kerralla huomasin selväã jäykkyyttä toiseen suuntaan ja laukkaa hällä ei ole. Tai siis osaa laukata mutta tarhassa yms pääosin ravia joka johtuu varmaan ravitaustasta. Kumminkin hyvältä vaikuttaa.

Maastossa 28.7

Olin Dinkin kanssa maastossa tänãän. Dinki oli tänään kiltisti ja antoi varustaa, eikä temppuillut. Ensin talutin sen kotiin ja kutsuin Miron kuvailemaan. Ensin suuntasin järvellepäin ja ennen järveä on vieressä monttuja missä on kiipeilypolkuja ni käytiin kiipeilee.

Sitten ratsastin jãrvelle ja kävin kahlailemassa vähäsen järvessä. Dinki oli kiltisti mutta kahlattiin tosi cähän

Järveltä kotiin suunnattaessa kävin ottamassa laukkapätkän ja lopussa tuli myös söpöjä ravikuvia😍

Sitten mentiinkin jo kotiin.

Laitan vielä pari kuvaa menomatkalta

Kouluratsastus maanantaina ja muita kuulumisia

Tässä kesällä pnkin tapahtunut kaikkea enkä oo kirjoittanut. Hups.. Mutta kumminkin olen tämän kesän aikana käynyt 2 ratsastusleirillä, lomaillut ja ratsastanut. Olen myös omasta mielestä jehittynyt ja jossei mitään muuta niin saanut ihanan ponin. Tossa muutama päivä takaperin tulin kotiin reissusta. Mummon kanssa käytii vähän liikuttaa Dinkiä. Kun hain sen tarhasta se sai ihme hepuleita kuten hypätä maassa olevan langan jota mä en ees huomannu ja ottaa äkkispurtti. Kuolaimiakaan Dinki ei suuhunsa olisi halunnut. Kun kentälle menin ja nousin selkään oli jalustimet lyhyellä edellispäivän (?) talutusratsastuksen jäljiltä. Pidensin ne. Silti ne jäi hitusen liian lyhyeksi mutten jaksanut enään pidentää niitä. Kävelin vielä parisen kiertosta ennenkuin otin ohjat. Aloitin pysähdyksillä ja loivilla kiemuroilla. Dinki toimi yllättävän hyvin. Selässä tuntu et poni toimii etusormen kääntämisellä. Vaihdoin suuntaa ja tein samaa tehtävää. Poni toimi hyvin mutta oli jäyjempi tähän suuntaan. Lopulta poni kumminkin notkistui. Aloin lisätä pitkille sivuille ravisiirtymisiä. Yhdelle sivulle tuli kaksi siirtymistä. Tein samoja myös toiseen suuntaan. Sitten siirryin menemään kokonaan ravia ja tekemään loivia kaaria ja pysähdyksiä ravissa molempiin suuntiin. Ponilla ei ollut ongelmaa kun taas minä olin selässä kokoajan tekemässä jotain pikkuvirheitä. Ihmettelen ettã poni jaksoi minua. Kun sain itseni jotenkin ratsastamaan paremmin otin käyntiin. Tein pari hyvää väistöä molempiin suuntiin. Sitten otin välikäynnit. Sen jälkeen tein erilaisia kiemuroita ja lisäyksiä sekä lyhennyksiä ja pysähdyksiä siten että aina tehdään joku erilainen. Tein sitä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Sitten nostin laukkaa käynnistä. Eka ei meinannut nousta ja tuli väärää laukkaa mutta opettajan vinkin muistettuani meni todella hyvin. Odotin että poni ryykäilee mutta oikeasti se meni tasaisesti ja laukka pyöri hyvin molempiin suuntiin. Se oli mennyt hyvin joten otin loppuravit ja annoin ponin kävellä. Toin sen kaartoon ja tulin alas. Otin ponilta varusteet ja ansin sen syödä hetken ennen kuin vein sen tarhaan. Poni näytti tyytyväiseltä. Silloin ei satanut. Meillä on kyl satanut aivan liikaa. Olen nyt lapissa ja täällä ihan palaa.

Kaveri kysyi multa eilen jutellessa, oonko tyytyväinen elämääni. Vastasin kieltävästi, oon itsekin vähän yllättynyt, koska nythän minä ”elän unelmaani”. Aamukahvia juodessa on kuitenkin aikaa alkaa kirjoittamaan kitinä päivitystä, julkista nettipäiväkirjaa, jos se vaikka selkiyttää omia ajtuksia ;)

On launatai aamu ja kello herättää seittämän korvilla, kuten joka aamu 344 päivää vuodessa, n. 29 päivää kuukaudessa. Isäntä kuorsaa vieressä, talo on taas päässyt jäähtymään, koska äijällä meni eilen metsässä melkein yhteentoista. Tiedän useimmiten tallilla tai navetalla tuuskatessani koska se palaa, ku koirat tulee iloisesti häntää heiluttaen luokseni, missä olenkin.

Tässäkin kuussa on tullut maksettua tuntuva prosentti viivästyskorkoja, tää on isännän sukutila, jolle mää rakennutin tallin kymmennen vuotta sitten ..hevostalous on aika heikossa hapessa ja vaikka mulla menöö kohtalaisesti, niin pelkästään hevosilla eläminen ei oo mitenkään simppeliä puuhaa. Mies meillä tekee urakkahommia ja käy vieraalla töissä, välillä ku kattelee vierestä, miten ei oo rahasta kii, on vapaapäiviä, saa viikonloppusin mennä yms.tekis mieli heittää haalari nurkkaan ja tuumata et asu itte tilaasi, kylä mullekin kelpaa painua vieraalle töihin..

Onhan meillä mullejakin, niihin ei paljoo aikaa kulu. Vaan eipä niistä tällä määrällä tuu tulojakaan, vanhan rakennuksen kunnostukseen, polttoaineeseen ja koneiden laittoon taitaa se upota mitä tulee. Mut on ne silti ihania! Varsinkin ternivasikat, jotka asuu tallisa. Joka kerta ku tuntuu, et voisi vaikka lähtee ja ne sonnivauvat seuraa jokaista liikettäs tarkasti, ammuen, jos ruoka saisi jo olla edessä. Katsot siinä pieniä elämänalkuja riehumassa pahnoilla, niin ei sitä ehkä olekaan lähdössä.

Hevospuolella motivaatio kärsinyt rajun notkahduksen, samasta syystä ku lopetin aikoinaan vieraalla ja laitoin oman paikan.. Tavallaan oon jokaiselle asiakkaalle vaan töissä, ei oo tilaa eikä rahaa edes yrittää katsoa vaikkapa varsaa reeniin, omaa.. Tammat tekee viimiset omat kasvatit pitkään aikaan, eikä edes liisingtamman varsaa oo mahteja pitää ja katsoa itse, vaikka kuinka tahtoisi. Omia hevosia on lähtenyt viime vuona lähes kaikki ..ja ne vieraat joissa sain päättää isommin. Nyt meillä on miellyttävä ja mielenkiintoinen, vaikka hieman hankalakin tammavarsa reenissä. Sen kanssa tuntuu useimmiten lenkillä hyvältä ja siihen on paloa panostaa, mut kokoajan takaraivossa hakkaa, et omistajan odotukset taitaa olla varsan kapasiteettia korkeammalla. On muuten tään päivän raviurehilussa hyvinkin yleistä..

Taas on kello juossut ja hommat kutsuu! Johan tässä on kohta yhdeksän tuntiua siitä ku illalla suljin ovet perästäni. Töihin lomps!