| äiti pentele kanppas |
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Toinenkin varsa syntyi :)
Oho, ompas taas unohtunut tänne päivittää.. Mein puttevarsa syntyi 28.4 yhden korvilla yöllä, tamma tuli. Monta kertaa oon hännän alle kattonut ja siniseen riimuunkin pukenut, mut tyttönä tuo pysyy ;) Hyvä terävä varsa joka seisoi söi ja kakki alle tunnissa syntymästään ja ehjät ok jälkeisetkin tuli ilman kommervenkkejä, jee! Kaikki siis hyvin. Kuviin jotka ovat tältä päivää :D
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
koulukiusat
Eli tultiin vähä kiireel paikal. Eka menin raviluokkaan. Poni nyt oli kiireinen joten olivähä ongelmii. Seuraavaks alkoi helppo c.Meidän hyvän päivän tavote oli 55 prosenttia. Mut ponil oli huono päivä. Alkutervrehdyksessä poni ei pysyny linjalla. Kokorataleikkaat meni hyvi. Mut toisen kokorata leikkaan loppupuolella poni alkoi temppuilla. Sen ansiosta muistin et pitää ottaa ennen kulmaa käynti. Laukka ympyröistä tuli vähä pienet. Mut sen jälkee poni meni hyvin täyskaarron. seuraavalla laukkaympyrällä poni yritti heittää mut selästä mut ei onnistunut. Jatkoimme ympyrän jälkeen poni ei enää laukannut. Tooinen täyskaarto meni miten meni. rata poikkiksuuntaa leikkaa meni ihas ok. lopputervehys oli musta iha okei.
tiistai 19. huhtikuuta 2016
ratsastustunti 19.4.2016
Alkukäyntien jälkee taivutettii heppoi ympyräl.poni meinas et se taipuu mut ei käänny et ympyrästä tulee iso:).
Sit kevyttä ravii.poni kaahotti alkuun mut loppuu kohti parantu.
Sen jälkee laukkaa ympyräl.Tipuin kerran en oo varma mitä tapahtu poni varmaa heitti takaosaa. Mutta lopuksi se lopetti
. seuraavaksi oli 10m volttei.Saimpas ponin menee oikein.
sitten täyskaartoja.Onnistuin tekee vähän pienempii ku ois pitäny.
Seuraavaks mentii helppo c rata lävitte.
Sunnuntaina on koulukisat. Joten olen alkanut ratsastaa Dinkii nivelellä. kotona oli sit ihan perus.
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Viimein se syntyi!
No niin, elikäs nopea uutiskatsaus tallista: perjantaina lähti Rakkaus ratsutettavaksi ja seuraavana aamuna Pipse viimein varsoi. Tammavarsa, kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Alkuun oli vähän takkusta saada varsa juomaan, nisät oli hukassa eikä maltti meinannut riittää hakemiseen ja maailma oli muutenkin liian mielenkiintoinen paikallaan seisomiseen ;) ..pullokin oli ihan tyhmä juttu, ei kiitos tuumi pieni prinsessa.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
Ratsastustunti 5.4.2016
Aluksi tuntui että tämä päivä menisi todela huonosti. Poni ei meinannut kuunnella apuja ja päätti että me menemme kaula ongenkoukkuna tai poissa uralta. Meillä oli alkukäyntien jälkeen keskiympyrä käynnissä ja ravissa. Toisessa suunnassa oli väistö ennen keskiympyrää. Sitten sai ottaa keskiympyrälle laukkaa sai päättää meneekö kokonaan vai vain osan Diunki oli ihana poni ja laukkasi kiltisti ja oikealla laukalla koko ympyrän ja tämä on ollut se helppo suunta. Toisessa suunnassa osasin kerrankin tehdä jotain oikein niin kuin myös toisessa eli pidin pohkeet kiinni.Enkä päästänytponia pois ympyrältä ja tiesin tämän olevan hankalampi suunta. Mutta poni ylitti itsensä ja laukkasi suuntaan johon yleensä päästään puoli ympyrää nyt KOKONAISEN ympyrän ja on nyt vihdoin helppo c JES. SE on kyllä maailman ihanin poni välillä.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Lupa luovuttaa
Netissä surffaillessa tapaa toisinaan tarinoita, kun hepo vie ilman jarruja yms. On mullakin lähtenyt kerran jos toisen hepo räpylästä, siitä seurannut varuste tai valmennus muutoksia, poikkeuksetta syy kuitenkin ollut saaliseläimen pakeneminen, eli luonnollinen reaktio vaaraan. Kesy hevosille matka herkästi pidempi kuin villeille veljille, jotka muutaman sadan metrin jälkeen yleensä pysähtyvät katsomaan mikä se oli, ellei peto ole kannoilla. Kesyt kun herkästi pakenee kotiin, tosin niilläkin yleensä sen muutaman sadan metrin jälkeen vähintään ratti löytyy ja viimeistään kotoa poispäin lähtö yleensä rauhoittaa tilanteen palauttaen kaikki hallinta härpäkkeet.
Torstaina tunsin hiukan toisenlaisia kauhunhetkiä, hevonen alkoi ensin varoittamatta ja ilman näkyvää syytä potkia. Tätä jatkui toistasataa metriä, ratti kääntyi (pää) mutta ruuna ei. Ajauduttiin risteyksestä kärryt liiraten poispäin kotoa, kohti maantietä. Asfaltille tultaessa vauhti oli edelleen täyttä, samaa kuin edelliset kolmisen kilometriä ja vastaan tulossa sekä rekka että koulutaxi peräkkäin.
Näkyvyys oli hyvä, siinä kerkesi katsoa omaa lastaan silmiin joka oli taxin kyydissä, matkalla kotiin. Jokainen äiti voi uskoa miten musertava on ajatus "pääseekö lapseni tänään kotiin vai juokseeko mun hulluksi tullut ajokki suoraan taxin päälle"
Mikään hirmuisen uskovainen en ole, mutta rekan kääntäessä kärryn tielle, seonneen hevosen ja koulutaxin väliin viistottain, tuli ajatus luojan kiitos täydestä sydämestä. Ruuna oli niin pois päältä, et löi päänsä hidastamatta umpikaappi täysperävaunuun ja jatkoi edelleen matkaa.. Jollain erikoisuudella päästiin pujahtamaan autojen välistä ja matka jatkui metsikköön, polulle joka hädintuskin on ajo kelpoinen.. Onneksi ruuna siinä vaiheessa hidasti ..ei sillä tosin vaihtoehtoja ollut verta yskiessään. Niin kovaa osui rekkaan, että ainakin kaksi poskihammasta vääntyi repien ikenen. Myös nenäluu on rajusti turvoksissa. Tämä on pullannut yms. ennenkin, ei helppo ajoinen muttei missään tapauksessa hullu! Nyt oli rehellisesti täysin päältä pois.
Kyseinen ruuna on oma kasvatti, monella tapaa rakas, mut minä olen liian vanha riskeeraamaan omaa, saati muiden henkeä. Lämpösiä sopii kuitenkin 13 tusinaan ja tää todella on liian vaarallinen, teuraskyyti siis tilattu. Ei tuota helppo tule olemaan autoon viedä, viimeiselle matkalleen, mut tässä tapauksessa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa! Raviurheilu tässä ei mitään menetä, mut mulle ja Miialle jää ikävä..
Torstaina tunsin hiukan toisenlaisia kauhunhetkiä, hevonen alkoi ensin varoittamatta ja ilman näkyvää syytä potkia. Tätä jatkui toistasataa metriä, ratti kääntyi (pää) mutta ruuna ei. Ajauduttiin risteyksestä kärryt liiraten poispäin kotoa, kohti maantietä. Asfaltille tultaessa vauhti oli edelleen täyttä, samaa kuin edelliset kolmisen kilometriä ja vastaan tulossa sekä rekka että koulutaxi peräkkäin.
Näkyvyys oli hyvä, siinä kerkesi katsoa omaa lastaan silmiin joka oli taxin kyydissä, matkalla kotiin. Jokainen äiti voi uskoa miten musertava on ajatus "pääseekö lapseni tänään kotiin vai juokseeko mun hulluksi tullut ajokki suoraan taxin päälle"
Mikään hirmuisen uskovainen en ole, mutta rekan kääntäessä kärryn tielle, seonneen hevosen ja koulutaxin väliin viistottain, tuli ajatus luojan kiitos täydestä sydämestä. Ruuna oli niin pois päältä, et löi päänsä hidastamatta umpikaappi täysperävaunuun ja jatkoi edelleen matkaa.. Jollain erikoisuudella päästiin pujahtamaan autojen välistä ja matka jatkui metsikköön, polulle joka hädintuskin on ajo kelpoinen.. Onneksi ruuna siinä vaiheessa hidasti ..ei sillä tosin vaihtoehtoja ollut verta yskiessään. Niin kovaa osui rekkaan, että ainakin kaksi poskihammasta vääntyi repien ikenen. Myös nenäluu on rajusti turvoksissa. Tämä on pullannut yms. ennenkin, ei helppo ajoinen muttei missään tapauksessa hullu! Nyt oli rehellisesti täysin päältä pois.
Kyseinen ruuna on oma kasvatti, monella tapaa rakas, mut minä olen liian vanha riskeeraamaan omaa, saati muiden henkeä. Lämpösiä sopii kuitenkin 13 tusinaan ja tää todella on liian vaarallinen, teuraskyyti siis tilattu. Ei tuota helppo tule olemaan autoon viedä, viimeiselle matkalleen, mut tässä tapauksessa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa! Raviurheilu tässä ei mitään menetä, mut mulle ja Miialle jää ikävä..
Tilaa:
Kommentit (Atom)
