Netissä surffaillessa tapaa toisinaan tarinoita, kun hepo vie ilman jarruja yms. On mullakin lähtenyt kerran jos toisen hepo räpylästä, siitä seurannut varuste tai valmennus muutoksia, poikkeuksetta syy kuitenkin ollut saaliseläimen pakeneminen, eli luonnollinen reaktio vaaraan. Kesy hevosille matka herkästi pidempi kuin villeille veljille, jotka muutaman sadan metrin jälkeen yleensä pysähtyvät katsomaan mikä se oli, ellei peto ole kannoilla. Kesyt kun herkästi pakenee kotiin, tosin niilläkin yleensä sen muutaman sadan metrin jälkeen vähintään ratti löytyy ja viimeistään kotoa poispäin lähtö yleensä rauhoittaa tilanteen palauttaen kaikki hallinta härpäkkeet.
Torstaina tunsin hiukan toisenlaisia kauhunhetkiä, hevonen alkoi ensin varoittamatta ja ilman näkyvää syytä potkia. Tätä jatkui toistasataa metriä, ratti kääntyi (pää) mutta ruuna ei. Ajauduttiin risteyksestä kärryt liiraten poispäin kotoa, kohti maantietä. Asfaltille tultaessa vauhti oli edelleen täyttä, samaa kuin edelliset kolmisen kilometriä ja vastaan tulossa sekä rekka että koulutaxi peräkkäin.
Näkyvyys oli hyvä, siinä kerkesi katsoa omaa lastaan silmiin joka oli taxin kyydissä, matkalla kotiin. Jokainen äiti voi uskoa miten musertava on ajatus "pääseekö lapseni tänään kotiin vai juokseeko mun hulluksi tullut ajokki suoraan taxin päälle"
Mikään hirmuisen uskovainen en ole, mutta rekan kääntäessä kärryn tielle, seonneen hevosen ja koulutaxin väliin viistottain, tuli ajatus luojan kiitos täydestä sydämestä. Ruuna oli niin pois päältä, et löi päänsä hidastamatta umpikaappi täysperävaunuun ja jatkoi edelleen matkaa.. Jollain erikoisuudella päästiin pujahtamaan autojen välistä ja matka jatkui metsikköön, polulle joka hädintuskin on ajo kelpoinen.. Onneksi ruuna siinä vaiheessa hidasti ..ei sillä tosin vaihtoehtoja ollut verta yskiessään. Niin kovaa osui rekkaan, että ainakin kaksi poskihammasta vääntyi repien ikenen. Myös nenäluu on rajusti turvoksissa. Tämä on pullannut yms. ennenkin, ei helppo ajoinen muttei missään tapauksessa hullu! Nyt oli rehellisesti täysin päältä pois.
Kyseinen ruuna on oma kasvatti, monella tapaa rakas, mut minä olen liian vanha riskeeraamaan omaa, saati muiden henkeä. Lämpösiä sopii kuitenkin 13 tusinaan ja tää todella on liian vaarallinen, teuraskyyti siis tilattu. Ei tuota helppo tule olemaan autoon viedä, viimeiselle matkalleen, mut tässä tapauksessa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa! Raviurheilu tässä ei mitään menetä, mut mulle ja Miialle jää ikävä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti