Kaveri kysyi multa eilen jutellessa,
oonko tyytyväinen elämääni. Vastasin kieltävästi, oon itsekin
vähän yllättynyt, koska nythän minä ”elän unelmaani”.
Aamukahvia juodessa on kuitenkin aikaa alkaa kirjoittamaan kitinä
päivitystä, julkista nettipäiväkirjaa, jos se vaikka selkiyttää
omia ajtuksia ;)
On launatai aamu ja kello herättää
seittämän korvilla, kuten joka aamu 344 päivää vuodessa, n. 29
päivää kuukaudessa. Isäntä kuorsaa vieressä, talo on taas
päässyt jäähtymään, koska äijällä meni eilen metsässä
melkein yhteentoista. Tiedän useimmiten tallilla tai navetalla
tuuskatessani koska se palaa, ku koirat tulee iloisesti häntää
heiluttaen luokseni, missä olenkin.
Tässäkin kuussa on tullut maksettua
tuntuva prosentti viivästyskorkoja, tää on isännän sukutila,
jolle mää rakennutin tallin kymmennen vuotta sitten ..hevostalous
on aika heikossa hapessa ja vaikka mulla menöö kohtalaisesti, niin
pelkästään hevosilla eläminen ei oo mitenkään simppeliä
puuhaa. Mies meillä tekee urakkahommia ja käy vieraalla töissä,
välillä ku kattelee vierestä, miten ei oo rahasta kii, on
vapaapäiviä, saa viikonloppusin mennä yms.tekis mieli heittää
haalari nurkkaan ja tuumata et asu itte tilaasi, kylä mullekin
kelpaa painua vieraalle töihin..
Onhan meillä mullejakin, niihin ei
paljoo aikaa kulu. Vaan eipä niistä tällä määrällä tuu
tulojakaan, vanhan rakennuksen kunnostukseen, polttoaineeseen ja
koneiden laittoon taitaa se upota mitä tulee. Mut on ne silti
ihania! Varsinkin ternivasikat, jotka asuu tallisa. Joka kerta ku
tuntuu, et voisi vaikka lähtee ja ne sonnivauvat seuraa jokaista
liikettäs tarkasti, ammuen, jos ruoka saisi jo olla edessä. Katsot
siinä pieniä elämänalkuja riehumassa pahnoilla, niin ei sitä
ehkä olekaan lähdössä.
Hevospuolella motivaatio kärsinyt
rajun notkahduksen, samasta syystä ku lopetin aikoinaan vieraalla ja
laitoin oman paikan.. Tavallaan oon jokaiselle asiakkaalle vaan
töissä, ei oo tilaa eikä rahaa edes yrittää katsoa vaikkapa
varsaa reeniin, omaa.. Tammat tekee viimiset omat kasvatit pitkään
aikaan, eikä edes liisingtamman varsaa oo mahteja pitää ja katsoa
itse, vaikka kuinka tahtoisi. Omia hevosia on lähtenyt viime vuona
lähes kaikki ..ja ne vieraat joissa sain päättää isommin. Nyt
meillä on miellyttävä ja mielenkiintoinen, vaikka hieman
hankalakin tammavarsa reenissä. Sen kanssa tuntuu useimmiten
lenkillä hyvältä ja siihen on paloa panostaa, mut kokoajan
takaraivossa hakkaa, et omistajan odotukset taitaa olla varsan
kapasiteettia korkeammalla. On muuten tään päivän raviurehilussa
hyvinkin yleistä..
Taas on kello juossut ja hommat kutsuu!
Johan tässä on kohta yhdeksän tuntiua siitä ku illalla suljin
ovet perästäni. Töihin lomps!