Kaveri kysyi multa eilen jutellessa, oonko tyytyväinen elämääni. Vastasin kieltävästi, oon itsekin vähän yllättynyt, koska nythän minä ”elän unelmaani”. Aamukahvia juodessa on kuitenkin aikaa alkaa kirjoittamaan kitinä päivitystä, julkista nettipäiväkirjaa, jos se vaikka selkiyttää omia ajtuksia ;)

On launatai aamu ja kello herättää seittämän korvilla, kuten joka aamu 344 päivää vuodessa, n. 29 päivää kuukaudessa. Isäntä kuorsaa vieressä, talo on taas päässyt jäähtymään, koska äijällä meni eilen metsässä melkein yhteentoista. Tiedän useimmiten tallilla tai navetalla tuuskatessani koska se palaa, ku koirat tulee iloisesti häntää heiluttaen luokseni, missä olenkin.

Tässäkin kuussa on tullut maksettua tuntuva prosentti viivästyskorkoja, tää on isännän sukutila, jolle mää rakennutin tallin kymmennen vuotta sitten ..hevostalous on aika heikossa hapessa ja vaikka mulla menöö kohtalaisesti, niin pelkästään hevosilla eläminen ei oo mitenkään simppeliä puuhaa. Mies meillä tekee urakkahommia ja käy vieraalla töissä, välillä ku kattelee vierestä, miten ei oo rahasta kii, on vapaapäiviä, saa viikonloppusin mennä yms.tekis mieli heittää haalari nurkkaan ja tuumata et asu itte tilaasi, kylä mullekin kelpaa painua vieraalle töihin..

Onhan meillä mullejakin, niihin ei paljoo aikaa kulu. Vaan eipä niistä tällä määrällä tuu tulojakaan, vanhan rakennuksen kunnostukseen, polttoaineeseen ja koneiden laittoon taitaa se upota mitä tulee. Mut on ne silti ihania! Varsinkin ternivasikat, jotka asuu tallisa. Joka kerta ku tuntuu, et voisi vaikka lähtee ja ne sonnivauvat seuraa jokaista liikettäs tarkasti, ammuen, jos ruoka saisi jo olla edessä. Katsot siinä pieniä elämänalkuja riehumassa pahnoilla, niin ei sitä ehkä olekaan lähdössä.

Hevospuolella motivaatio kärsinyt rajun notkahduksen, samasta syystä ku lopetin aikoinaan vieraalla ja laitoin oman paikan.. Tavallaan oon jokaiselle asiakkaalle vaan töissä, ei oo tilaa eikä rahaa edes yrittää katsoa vaikkapa varsaa reeniin, omaa.. Tammat tekee viimiset omat kasvatit pitkään aikaan, eikä edes liisingtamman varsaa oo mahteja pitää ja katsoa itse, vaikka kuinka tahtoisi. Omia hevosia on lähtenyt viime vuona lähes kaikki ..ja ne vieraat joissa sain päättää isommin. Nyt meillä on miellyttävä ja mielenkiintoinen, vaikka hieman hankalakin tammavarsa reenissä. Sen kanssa tuntuu useimmiten lenkillä hyvältä ja siihen on paloa panostaa, mut kokoajan takaraivossa hakkaa, et omistajan odotukset taitaa olla varsan kapasiteettia korkeammalla. On muuten tään päivän raviurehilussa hyvinkin yleistä..

Taas on kello juossut ja hommat kutsuu! Johan tässä on kohta yhdeksän tuntiua siitä ku illalla suljin ovet perästäni. Töihin lomps!